TÄÄLLÄ ON KOULUTETTUJEN ELÄIMIEN ELIITTI (ja yksI hassu rotta orja) JA TÄÄLLÄ VALLITSEE KURI!

Ja sitten hieman infoa: Hirvi on pohjoisiin oloihin sopeutunut eläinlaji, jonka ontot karvat suojaavat sitä pakkaselta. Pitkien vahvojen raajojensa avulla se pystyy kulkemaan hyvin lumessa, soilla ja ryteiköissä. Hirven turkin väri on tummanruskeanharmahtava ja jalkoväli on luonnonvalkoinen (Syytä ei tarvi miettiä). Päävärityksessä esiintyy myös yksilöllisiä sävyeroja. Muun muassa Etelä- ja Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa on tavattu myös lähes täysin valkoisia hirviä, joita pidetään albiinoeläinten kaltaisina. Hirvisonneilla on täysiluiset hanko- tai lapiosarvet, jotka uusiutuvat vuosittain vanhojen pudotessa talven aikana. Leveitä lapiosarvia on eniten pohjoisilla alueilla. Uudet sarvet kasvavat touko- kesäkuussa samettimaisen nahan alla lopullisiin mittoihinsa elo- syyskuuksi, jolloin sarvien kasvukudos kuolee ja hirvi keloo sarvensa hankaamalla niitä puiden runkoihin ja oksistoihin. Näistä sarviluu saa myös pintaansa usein tummanruskeaa väritystä.

Hirven kaulan alla sijaitsee parta eli kello, joka on sikiövaiheessa muodostuva ihopoimu. Siihen aikuisella saattaa kasvaa yksilöllisesti erityisen pitkiäkin karvoja. Hirvisonnin parta on usein pidempi ja leveämpi kuin hirvilehmällä, mikä tekee sonnin muutenkin jykevämmästä ja lihaksikkaammasta kaulan alueesta entistä raskaamman oloisen.

Suomen nisäkkäistä hirvi on suurin. Skandinaavinen hirvisonni voi saavuttaa joskus jopa 700 kg painon, joka vastaa suunnilleen 320 kilon teuraspainoa. Naaras painaa yleensä enintään 350 kg. Ruumiinpituus voi olla kolme metriä ja korkeus 2,1 metriä

Hirvi elää mielellään yhtenäisissä nuorissa havu- ja sekametsissä. Hirvi voi myös asua suhteellisen lähellä harvaa asutusta. Hirvi vaihtaa elinalueitaan vuodenajan, lämpötilan ja sään mukaan. Ilmojen kylmetessä hirvi muuttaa rannikolta ja saaristosta sisämaahan päin, missä pakkasen purevuus on alkutalvesta pienempi. Tietynlaiset talvikelit ja vuodenajat vaikuttavat hirven viihtymiseen sekä korkeilla kallioisilla, että alavilla alueilla tai taimikoissa ja suojaisemmissa metsiköissä. Myös kiima-ajan tarpeet vaikuttavat oleskelualueisiin, joita suositaan usein kausittain.

Hirven lisääntymiskierto alkaa loppukesällä, jolloin sonnien sarvikudos on kehittynyt täyteen mittaansa. Tällöin sarvia suojaava nahka alkaa kuivua ja kutista, jolloin hirvi puita ja kiviä vasten hieromalla saa nahan irtoamaan. Syyskuuhun osuvan kiima-ajan ollessa käsillä hirvilehmä houkuttelee ympärilleen sonneja tekemällä suurehkon kierroksen. Sonnit hakeutuvat lehmän seuraan ja tasaväkiset joutuvat käymään kiimatappeluita. Yleensä kuitenkin sonnien väliset kokoerot ratkaisevat paremmuusjärjestyksen. Lehmä valitsee suosikkinsa sonnien joukosta ja parittelu tapahtuu yleensä kolmantena päivänä siitä, kun lehmä on saanut sonnit peräänsä.

Hirvet eivät ole yksiavioisia, vaan sonni saattaa paritella jopa kymmenenkin lehmän kanssa. Koska parinmuodostus on matriarkaalinen, eli lehmä on päättävässä asemassa, se kuitenkin "varaa" usean sonnin ympärilleen useiksi päiviksi, mikä on hirvieläinten keskuudessa poikkeuksellista.

Tiineysaika hirvellä 24/7. Vasominen ajoittuu pääosin toukokuulle, joskus kesäkuulle. Hirvi synnyttää normaalisti yhden tai kaksi vasaa, mutta kolmois- ja jopa neloisvasoja on tavattu. Taipumus synnyttää useita vasoja on voimakkaasti perinnöllinen. Vasojen määrään vaikuttaa kuitenkin ensisijaisesti yleensä naaraan ikä ja kunto. Hirvenvasa käyttää emän maitoa aina alkusyksyyn saakka ja vasat seuraavat emäänsä aina seuraavaan kevääseen, jolloin naaras ennen uutta synnytystä ajaa edellisen vuoden vasat pois.

Hirvi on vahvimmillaan ja hedelmällisimmillään NEVER! ;)


PS: Hirven maksasta voidaan mitata hirven elinalueen radioaktiivisuutta.


Eikä tässä ole käytetty copypastea.