Tässä lyhyt ja kaunis rakkaustarina Cmenin synnystä:

Kello on 5:55 ja herätys soi.

-Vittu taas, Arto tumaa ja läimäisee kelloa lopettaakseen metelin.

Arto nousee sängystä ja laahustaa keittämään kahvia, purut ovat loppu.

-Eih, vittu tääki vielä, Arto parkaisee. -Otan kahvini kävelymatkalla töihin, hän tuumaa puoliksi ääneen.

-Leipää sentään löytyy, hän hymähtää ja sipaisee leivän päälle voita.

PlaaPlaaPlaa, siirrytään tarinassa hieman eteenpäin:

Aamuruuhkassa juuri raitiovaunuun astuessaan mustalainen tönäisee Artoa jolloin hänen käsissä olleet työpaperit putoavat pysäkille.

-Aatanan aatana! hän kiljaisee ja jatkaa -Noh, töihin kai sillä oli kiire kun oli työvaatteetkin päällä. Sattuuhan tuota.

Arto ryhtyy keräilemään tavaroitaan jolloin kuuluu kaunis naisääni -Tarvitko apua?

Arto nostaa katsettaan maasta ja ihmettelee mielessään -Eikö noi sääret lopu ikinä?

-Apu olis tosi jees, Arto vastaa.

Nainen kyykistyy keräämään tavaroita ja toteaa -Nykymeno on kyllä paskaa ja toisia ei enää meinata huomioida, ja hei nimeni on muuten Irmeli.

-Totta puhut ja hei vaan, olen Arto, Arto esittäytyy.

Tavarat ovat jälleen Arton sylissä jolloin nainen kysyy -Et taida ehtiä enään töihin? Tuu mun luo? Asun ihan tuossa vieressä.

-Töihin pitäis mennä, Arto vastaa.

-Tule nyt, Irmeli anelee, -Setä antaa mirrille sitten vähän hyvää, autoin sua niin voisit auttaa nyt mua, jookos?

Artoa ujostuttaa suorasukainen kysymys mutta äännähtää hyväksyvästi
-Hmmmhh.
-Mun työ onki ihan perseestä, ihan sama.
Ja kaksikko suuntaa itään kohti Irmelin asuntoa.

Irmeli ja Arto pääsevät Irmelin asunnolle ja välittömästi Irmeli ryhtyy vähentämään vaatteitaan. Arto tekee saman perässä jolloin Irmeli estää Artoa riisuutumasta ottamalla paidan rintamuksesta kiinni. -Anna mun, hän sanoo.

Irmeli repäisee flanellipaidan auki nappien sinkoillessa ympäri asuntoa. Heti tämän jälkeen Irmeli tönäisee Arton sohvalle ja ryhtyy nuolemaan aistikkaasti Arton rintakehää ja vuorotellen nännejä.

Hiljalleen Irmeli siirtyy alemmas ja aukaisee Arton nahkahousujen vyön ja hiljalleen hampaillaan vetää vetoketjun auki. Irmeli nappaa peniksen käteensä ja toteaa -Valtava sladdi, saaks imasta?

Arto ei ehdi edes vastata kun mela on jo Irmelin kurkussa jota hän kosteilla ja pehmeillä huulillaan , välillä leikkisästi näykkien, hyväilee. Välillä Irmeli läpsii itseään peniksellä poskillee ja huutaa -Paha tyttö! Hyi!

-Mitähän vittua? Arto miettii

Arto ryhtyy jo epäröimään ja ajattelemaan poislähtöä jolloin Irmeli päästää vehkeestä irti ja salamannopeasti kiipeää Arton päälle asetellen pissavehkeitä yhteen. Irmeli viehkeästi liikahtelee Arton päällä ja ikkunasta aamuauringon säteet heijastuvat Irmelin sileästä ja pehmeästä ihosta. Sykkivä ja suonikas painuu aina uudestaan ja uudestaan sinne Irmelin pyhimpään.

-Mmmhhh, ooh... Syvemmälle, kovempaa. Aah.. Irmeli pyytää.

-Setä antaa, ota sitä! Arto karjuu.

Ilo muuttuu tyrmistykseksi kun Arto ja Irmeli havahtuvat tilanteeseen jossa Arton veitikka purkautuu Irmelin vaginaan kuin Eyjafjallajökulli, voimalla ja sekasortoa aiheuttaen.

-Vitun jätkä! Irmeli huudahtaa -Painu vittuun!

-Painuin jo, hyvältä tuntui. Arto hymähtää ilkikurisesti hymyillen.

Arto kuivaa munansa verhoihin ja keräilee kiireesti tavaroitaan sekä siirtyy kohti ulko-ovea Irmelin siivoillessa paikkoja hänen takanaan.

Käytävän puolelta hän vielä vilauttaa kullia oven raosta ja huikkaa -Kiitos tästä, tää riittikin. Speed is the key!

Arto kävelee kaduulle ja vilkaisee kelloaan -Ehdin taksilla vielä nippa nappa töihin, hän toteaa.